Majakka, joka näkyy Twilightissä!
Mainitsin kai muutama postaus meidän viikonloppureissusta rannikolle host-perheen ja heidän sukulaisten kanssa. Reissusta on jo noin kuukausi, mutta vasta nyt sain aikaiseksi postata nämä kuvat tänne. Meillä oli todella hauskaa ja rakastan Oregonin rannikkoa enemmän kuin mitään, joten kuvat tuo mullekkin kivoja muistoja mieleen. Ajattelin napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kertoilla vähän mun fiiliksistä samaan postaukseen. :-)
Mun vaihtovuodesta on nyt kulunut kaksi kuukautta. Oon kuullut monelta vaihtarilta ja myös yfun tapaamisissa meille kerrottiin, että kaksi kuukautta on eräänlainen kulmakivi vaihtareille. Ensimmäiset kaksi kuukautta menee ikään kuin pilvissä. Kaikki on uutta ja mahtavaa ja tuntuu melkein siltä, että olisi vaan lomalla toisessa maassa.
Nyt kun olen ollut täällä kaksi kuukautta olen jo täysin tottunut arkeen koulussa ja host-perheen kanssa. Kuulostaa varmaan tyhmältä, mutta alan vasta nyt tajuta, että koulu on täällä ihan samanlaista koulua kuin Suomessa. Totta kai on isojakin eroavaisuuksia, mutta ihan samalla tavalla täällä pitää tehdä töitä koulun eteen. Viihdyn täällä tosi hyvin ja musta on tietysti vaan hyvä asia hyvä asia, että olen kotiutunut niin hyvin, että arki tuntuu arjelta.
Tehdään viikonloppuisin aina jotain kivaa host-perheen kanssa ja mulla on aina jotain kivaa mitä odottaa. Tällä hetkellä ykkösenä on reissu San Franciscoon. Myös koulun arkea piristää monet jutut. Tällä viikolla home coming ja kohta halloween.
Oon saanut hyvin kavereita, mutta yksi juttu jonka oon huomannut täällä on että kaverisuhteet on ihan erilaisia kuin Suomessa. Kaikki oppilaat täällä tulee samoista ala- ja yläkouluista, joten samat kaveriporukat on säilynyt niiltä ajoilta. Joskus on vaikea päästä porukkaan mukaan, kun kaikki muut on tuntenut toisensa pikkulapsesta saakka. Lisäksi vaikka kaikki on kavereita toistensa kanssa, tuntuu ettei monilla ole niitä oikeasti läheisiä kaverisuhteita. Se on ihan erilaista kuin Suomessa. Suomessa ystävyys on jotenkin paljon syvempää kuin täällä. Tosi vaikea selittää. Mutta yksi iso asia, jota ikävöin Suomesta on mun läheiset kaverit jotka tuntee mut läpikotaisin ja joiden kanssa voin olla täysin oma itseni.
En ole kuitenkaan mitenkään yksinäinen ja mulla on paljon kavereita joiden kanssa vietän aikaa ja myös sellasia kavereita keihin tunnen luottavani. Meitä vaihtareita on täällä tosi paljon ja tuntuu helpottavalta tietää, että mulla on kavereita, jotka tietää täysin miltä musta tuntuu.
Koti-ikävä ei onneksi ole painanut mua mitenkään liikaa. Jotkut pienet asiat saattavat muistuttaa Suomesta, perheestä ja kavereista, mutta silloin yritän vaan työntää ne ajatukset syrjään ja pitää itseni kiireisenä. Mutta en kuitenkaan liian kiireisenä, koska oon huomannut, että jos oon väsynyt niin alan helpommin ajattelemaan Suomi-juttuja. Samaan aikaan musta tuntuu, että haluisin skypettää ja jutella kavereiden ja perheen kanssa viikonloppuisin, mutta samaan aikaan tiedän, että se saattaisi vaan laukaista koti-ikävän.
Rakastan mun elämää täällä ja haluan elää sitä täysillä, koska mulla on vaan yksi vuosi elettävänä täällä. Mua ahdistaa miten nopeesti aika kuluu. Mihin nämäkin kaksi kuukautta katosivat? Unelmoin vaihto-oppilaudesta tosi kauan ja nyt elän mun unelmaa. Ja kaikki on juuri niin kuin ja ei yhtään niin kuin kuvittelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti