Koripallokausi juuri loppui (tiedän, että hoen tätä joka kerta, mutta kauheeta miten nopeasti aika kuluu). Tykkäsin korispeleistä tosi paljon enemmän, kuin football peleistä, vaikka kävinkin paljon useammassa pelissä silloin syksyllä. Pystyn vaan seuraamaan korispelejä paljon paremmin, koska ymmärrän säännöt toisin kuin footballissa. Lisäksi meidän koulu on aika hyvä koriksessa, joten pelit oli välillä sairaan jännää katsottavaa! 49-47 tais olla meiän onnen numero, koska kaksi kertaa voitettiin ihan viime minuuteilla noilla pisteillä. Ja student section meni tietysti ihan sekasin. Go Grizzlies!!
Helmikuuhun on liittynyt myös paljon juttuja liittyen Model UN klubiin. Selitin tästä kai kerran aikaisemmin, mutta selitänpäs uudelleen. Kyseessä on siis klubi joka perustana on YKK. Monilla kouluilla ympäri Oregonia on sama klubi ja huhtikuussa kokoonnutaan Eugenessa (yksi aika iso kaupunki Oregonissa) konfferenssissa. Jokaiselle oppillaalle on jaettu joku maa, sekä ongelma alue ja konfferenssissa on tarkoituksena keskustella erilaisista aiheista oman maan näkökulmasta. Mun maa on Kolumbia ja aihe on Global Security, tarkemmin terrorismi ja laitoin huumeiden salakuljetus. Meidän piti sitten kirjoittaa esseet näistä aiheista ja noin viikko sitten mentiin koululle ns. kokeeseen, jossa testattiin, että tiedetään meidän maista tarpeeksi! Esseiden kirjoittaminen tuotti kyllä tosi paljon päänvaivaa.. Niin paljon uutta infoa ja sanastoa. Tiedän, että joidenkin korviin tämä saattaa kuulostaa tosi tylsältä, mutta se on oikeastaan tosi kiinnostavaa! Ja oon jo saanut uusia kavereita tätä kautta. On myös ollut kiva nähdä oikeasti viisaita amerikkalaisia nuoria. (ei kumminkaan mitään nörttejä haha) Jostain syystä monilla mun tunneilla suurin osa oppilaista on (miten sanoisin kauniisti) vähän hölmöjä. Joten siis joo, oon tosi innoissani tulevasta konfferenssista (ja hupparista jonka tulen saaman YKK:n logolla..).
Tää itseasiassa tapahtui ennen Hawaijin matkaa. Mentiin uudestaan katsomaan Portland Winterhawkseja. Tällä kertaa tosin voitettiin joka oli tietty sata kertaa kivempaa, koska amerikkalaista penkkiurheilua ei voita mikään. Iltaan kuului myös maskottilinnun jahtaamista kuvaa varten (onnistui kuten näkyy) ja hulluna tanssimista, jotta päästäisiin sinne screenille, kun yleisöä kuvataan (onnistui myös vaikka ei okkaan kuvia)! Kun pääsen Suomeen mun pitää varmaan valita joku lätkäjoukkue jota alan kannattamaan, koska oon innostunut penkkiurheilusta täällä haha.
Meidän uimajoukkue on yksi osavaltion parhaita. Mentiin siis katsomaan heidän district kisoja (aluekisat?) jotka järjestettiin McMinnvillessä. Oli ihan kiva nähdä millaisia uintimeetit on vaikka olikin aika tylsä laji seurata haha.. Tehtiin Konomille ja Annemarielle tollaset hienot kyltit kannattamaan meiän vaihtarivahvistuksia. Meidän joukkue voitti, joka ei tullut yllätyksenä kellekkään. Tämä ei sinäänsä kuulu aiheeseen yhtään, mutta yksi tyttö uintijoukkueesta on tulossa ensi vuodeksi vaihtoon Suomeen! Tutustuttiin oikeestaan vasta kun kuulin tosta, mutta oon tosi innoissani koska hän on tosi tosi ihana ja toivon niin paljon, että hänet sijoitettaisiin jonnekkin pääkaupunkiseudulle, jotta pystyttäisiin helposti tapaamaan Suomessa.
Mun uusi jakso näyttää aika erilaiselta, kuin ensimmäinen. Mulla on paljon enemmän taideaineita, joka tekee mun jaksosta aika helpon. Kuvis, tai no oikeestaan maalaus, on joogan rinnalla mun lempi tunti! Suomen kuvistunteihin verrattuna meidän tunnit on jotenkin paljon ammattimaisempia. Käytetään metodeita ja välineitä, mitä oikeat taiteilijat käyttää ja meiän opettaja on vaan ihan mahtava! Toisella taidetunnilla odotukset ei taas oo ihan niin korkealla. Kyseinen tunti on 3D-arts eli siis muovaillaan kaikkea savesta. Meiän opettaja on tosi rento joka tekee tunneista kivoja, saadaan tehdä aika pitkälle mitä ikinä halutaan. Tällä hetkellä mulla on tekeillä kukkaruukku ja kahvimuki, ehkä laitan niistä kuvaa, kun olen valmis, koska toi virtahepo näyttää tosi säälittävältä.. Haha.
Ystävänpäivänä tietenkin kaikki kaupat ja kahvilat yms liiottelivat ihan kunnolla. Mun ystävänpäivä meni ihan kivoissa merkeissä. Suurin osa päivästä meni Sarahin kanssa Model UN esseitä kirjoittaessa, mutta illalla Sarah jäi vielä meille yöksi! Syötiin vaan hostperheen kanssa yhdessä, katseltiin leffoja jne. Suomessa kaikki kaverit tanssivat noihin aikoihin myös wanhat. En osannut ollenkaan odottaa sitä etukäteen, mutta wanhat sai mulle aikaan kaikkein isoimman ikävän tähän mennessä. Tuntui siltä, että olin ihan väärällä mantereella ja tuli niin yllätyksenä, miten paljon wanhat mulle merkitsi. Kuulostaa varmasti tosi tyhmältä, mutta välillä sitä unohtaa miten Suomessa kaikkien elämä jatkuu ennallaan, vaikka mä en olekkaan siellä. En meinaa, että luulisin tai haluaisin olla kaikkien elämän keskipiste tai mitään. Joskus sitä on vaan vaikeaa muistaa, miten paljon muiden elämässä ehtii tapahtua sillä välin kun mä olen täällä maailman toisella puolella. En valita ollenkaan, rakastan mun elämää täällä! Mutta tolla viikolla olin oikeastaan ensimmäistä kertaa surullisissa tunnelmissa pidempään kuin hetken tai yhden illan verran.
Viime viikonloppuna mentiin Cross Country -joukkueen kanssa ensin yhdessä syömään ja sitten leffaan. Mentiin siis katsomaan leffa joka kertoi cross countrystä. En osaa sanoa suosittelenko vai enkö ja en edes muista koko leffan nimeä hehe.. Koska heti ton leffan jälkeen mulla oli sellanen olo, että näin just mun elämän parhaan leffan. Se johtui kuitenkin eniten siitä, että käytiin katsomassa se niin täydellisellä porukalla. Pystyttiin niin hyvin samaistumaan kaikkeen ja koska oltiin lähes ainoat koko salissa muisteltiin kesken leffan omia rankkoja treenejä yms. Jotenkin oli vaan niin täydellinen ilta, ja leffan näkeminen sai mut todellakin ikävöimään Cross Countryä! Musta tuntuu, että en kuitenkaan suosittelisi tätä leffaa kenellekkään, joka ei välitä cross countrystä tai juoksemisesta haha.. Tai no.. Ehkä jos sattuu tykkäämään High School leffoista.
Hawaijin jälkeen värjättiin multa juurikasvu pois. Samalla (vaikka ei siis ollut tarkoitus) muutuin aika reilusti blondimmaksi. Tajusin, että blondit ei oo mulle, joten jossain vaiheessa ehkä meen kampaajalle värjäämään vähän tummemmaksi. Mun hiukset on kumminkin vielä ihan okei, joten ei tässä mitään kiirettä ole. Yhtenä päivänä mentiin kanssa Fionalle leipomaan keksejä ja sen jälkeen kiertelemään McMinnvillen keskustaan. Rakastan meidän keskustaa. Tosi monissa amerikkalaisissa pikkukaupungeissa vanha keskusta ja yritykset siellä on kuolleet isojen halpis tavarataloketjujen (Walmart, Target yms yms) tulon jälkeen, mutta onneksi tämä ei ole tapahtumut McMinnvillelle. Rakastan kaikkia pikku putikkeja meidän pääkadulla 3rd streetillä, joka muuten äänestettiin Amerikan toiseksi kauneimmaksi pääkaduksi. En tiedä oonko ennen maininnut, mutta Oregonhan (sekä tämä alue jolla asun) on tosi kuuluisa viineistään. Siitä johtuen meidän pikku pääkadun varrelle mahtuu ainakin viisi viininmaistelu putiikkia.
McMinnville ei sinäänsä ole mikään ihan mini kaupunki, mutta silti välillä huomaan miten asun tavallaan aika maalla. Musta on esimerkiksi aika hauskaa, että jotkut mun kavereista omistaa kanoja ja, että aina iltaisin meidän oven takana käy vierailulla pesukarhuja tai opossumeja. Iltaisin välillä myös kuulee kojoottien ulvontaa. Mentiin viime viikonloppuna myös ratsastamaan. Mun host-äidillä on tuttuja, jotka omistavat hevosia, joita saadaan mennä ratsastamaan ilmaiseksi. Esimerkiksi viime lauantaina ratsastin yhteensä neljällä eri hevosella ja oli tosi hauskaa! Mun sisäinen heppatyttö todellakin aina herää, kun mennään ratsastamaan.
Kuten mainitsin, toinen mun lempiaineista on jooga. Meidän jooga ope on vaan sairaan ihana ja joogatunnit on aina tervetullut rentoutumishetki päivän keskellä. Vaikka siis välillä meidän tunnit käy kyllä kunnon urheilusta! Yhdellä tunnilla kun meillä oli sijainen tehtiin tollaisia julisteita mainostamaan joogaa (koska se on uusi aine meidän koulussa) mutta jostain syystä kaikki meidän julisteet revittiin alas seinältä, siksi noin surullinen ilme. Sain myös viime jakson jälkeen kutsun koulun honors brunssille. Sinne kutsuttiin koulusta kaikki joilla oli parhaat arvosanat ja saatiin kaikki sitten palkinnoksi kovasta työstä korvapuustit. Ja senioreita, jotka olivat pääseet honor oppilaaksi 5-7 kertaa palkittiin!
Leivoin nyt helmikuussa mun host-perheelle vähän suomalaisia herkkuja Runebergin päivän ja laskiaisen kunniaksi. Oon huomannut, että jostain syystä kaikki jenkit aina rakastaa pullia..
Kaikille tuleville vaihtareille: muistakaa ottaa villasukat kotoa! Itse unohdin, mutta onneksi mummi auttoi, ja lähetti mulle itse kudotut sukat. Nämä on täydelliset, kiitos mummi!
Ensi viikolla alkaa muuten Track and Field, arvatkaa oonko innoissani?? Tavallaan vähän jännittää myös koska meidän valmentaja juuri kertoi mulle perjantaina, että tällä hetkellä meidän joukkueeseen on ilmoittautunut 134 oppilasta, ja lisää saattaa olla tulossa, koska esim viimevuonna joukkueessa oli 180 oppilasta. Tavallaan iso joukkue on kiva, koska mulla on jo ennestään monta kaveria joukkueessa. Mutta kuitenkin 180... Melkeen puolet mun Suomen lukion oppilaista apuaa..
Perjantaina sain ystävänpäiväpaketin Suomesta äidiltä, kiitos! Koko paketti oli ihana yllätys.. Eilen juuri lueskelin Suomen Elleä konvehtien kanssa. Lisäksi inhoon amerikkalaista purkkaa, joten täydennys mun jenkkivarastoihin oli todellakin tervetullut! Perjantaina ajettiin yhdelle läheiselle yliopistolle katsomaan ranskalaisia leffoja, koska niillä oli joku ranska ilta. Eilen taas mentiin muutaman kaverin kanssa Portlandin lähelle yhteen ostoskeskukseen kiertelemään ja shoppailemaan. Tulee kyllä ikävä kaikkia kauppoja täällä, ja tietenkin hintoja.. Tänään luvassa yksi hyväntekeväisyystapahtuma Mexicon matkaa varten
Tästä postauksesta tuli paljon pidempi, kuin suunnittelin. Aluksi ajattelin vain lisätä muutaman kuvan, mutta mulla oli aika paljon asioita, joita halusin jakaa tänne blogiin..:-) toivottavasti edes joku jaksoi lukea mun tyhjänpäiväiset höpötykset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti