Having two homes

Having two homes, on aihe, josta luin monesta blogista ennen tänne tuloa ja josta monet ihmiset kuten; ex-vaihtarit, Suomen YFU, mun host-vanhemmat ja mun aluevalvoja kertoivat mulle ennen tänne tuloa ja täällä asuessani. Voisin sanoa, että nyt joulun jälkeen olen oikeasti oppinut ymmärtämään mitä se tarkoittaa.

Olen ollut maailman toisella puolella nyt noin kuusi kuukautta. Mulla ei ole missään vaiheessa ollut mitään ylitse pääsemätöntä koti-ikävää, mutta voin sanoa, että kaipaan silti kotiin jollain tasolla joka päivä. Ajattelen tietenkin mun kavereita ja perhettä usein, koska rakastan heitä niin paljon. Olen ollut kuusi kuukautta erossa monista mun elämän tärkeimmistä ihmisistä, joten tietenkin välillä tulee fiiliksiä, että esimerkiksi kumpa saisin juuri nyt halin omalta äidiltä. Oon kai sanonut aiemminkin, mutta ollessaan erossa rakkaista sitä laittaa asiat ihan eri tärkeysjärjestykseen. Sitä oppii arvostamaan omaa perhettä ja ystäviä entistä enemmän. Usein kun näen kuvia instassa tai snapchatissa tulee myös sellaisia fiiliksiä, että vitsi kun voisin olla Suomessa ja jakaa hetkiä ja kokemuksia kavereiden knssa. Olen huomannut, että myös pienet asiat tuovat eri ihmisiä mieleen. Kun mentiin Mt. Hoodille, huomasin ajattelevani mun veljeä kokoajan, koska hän rakastaa laskettelua.

Hawaijilla viimeisenä iltana meidän retken johtaja kysyi meiltä kaikilta 99 vaihtarilta 16 eri maasta, että keistä on vaihtovuoden aikana tullut entistä isänmaallisempia. Kaikki nostivat kätensä ilmaan. Joskus sitä täytyy lähteä, jotta oppii arvostamaan omia juuriaan. Haluan asua mun elämän aikana myös Suomen ulkopuolella, esimerkiksi Englanti kiinnostaa tällä hetkellä tosi paljon. Suomi tulee kuitenkin olemaan aina mulle se koti, johon voi palata, ja jonne haluan palata.

 Mulla ei mennyt kauan, ennen kuin tunsin oikeasti olevani kotona Oregonissa. Nyt lähiaikoina olen kuitenkin ajatellut sitä ensimmäistä kertaa mitä tarkoittaa, että mulla on koti kahdessa eri maassa. Tai no kahdessa maassa on vähän väärin sanottu. En usko, että tuntisin oloni täysin kotoisaksi vaikka Oklahomassa, vaikka Amerikkaa sekin on. Mulle koti on Oregonissa. Olen aloittanut täällä ihan erilaisen osan mun elämästä. Vaikka olen suomalainen, musta tuntuu, että en ole enään täällä vaan vierailemassa, vaan omalla tavallani olen myös Oregonilainen. Rakastan Oregonin luontoa, elämäntyyliä, mun host-perhettä, kavereita ja mun elämää täällä! Luultavimmin tajuan sen entistä kirkkaammin silloin, kun mulla tulee oikeasti se aika jättää kaikki tämä taakse. En edes osaa ajatella lähtemistä ilman että pala nousee kurkkuun, ja sieltä se kesä vaan lähenee järkyttävää vauhtia. Lähteminen tulee olemaan älyttömän vaikeaa tiedän sen jo nyt. Tiedän myös jo nyt, että haluan tulla takaisin ja näyttää Oregonia esimerkiksi mun perheelle, mutta silti tiedän, etten voi koskaan palata mun elämään sellaisena, kuin se on juuri nyt.

 Se, että voin sanoa, että mulla on koti kahdessa paikassa, kahdella mantereella on tietenkin suuri rikkaus. Samaan aikaan tiedän kuitenkin, että minne tahansa menen, sama kaipaus kotiin säilyy. Kun olen täällä kaipaan Suomea ja kun saavun takaisin Suomeen alan kaivata Oregonia. Se on kuitenkin se hinta minkä suostun maksamaan ja toivon, että löydän kodin elämäni aikana vielä monista muista paikoista.