Mexico

Moikka taas pienen tauon jälkeen! Meksikon reissu meni todella hyvin, en voisi kuvitella parempaa tapaa viettää mun spring break. Niin kuin mainitsin edellisessä postauksessa ajettiin siis Oregonista koko matka Meksikoon ja takaisin. Kumpaankin suuntaan yövyttiin kaksi yötä Kaliforniassa. Sain siis ihan kunnon amerikkalaisen road trip kokemuksen haha.. Suurin osa ajasta meni ihan vaan autossa istuen, mutta viimeinen ilta ennen rajan ylitystä vietettiin LA:n alapuolella yhdellä ihanalla biitsillä. En todellakaan pistäis pahaks jos pääsisin vierailemaan Etelä-Kaliforniassa vielä joskus ihan kunnolla! Rajan ylittäminen jännitti mua aika paljon.. Oon varmaan kattonut liikaa leffoja jostain huumeiden salakuljetuksesta yms haha. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja Mexicoon mennessä meiltä ei edes tsekattu passeja tai mitään! Heti rajan ylittämisen jälkeen huomasi kyllä että saavuttiin toiseen maahan. Tavallaan niin surullista miten heti rajan ylitettyä maisemat muuttuu niin radikaalisti, toisella puolella LA ja toisella puolella tosi köyhää asustusta ja myös slummia.. Ja Meksikon puolelta pystyi helposti näkemään missä se raja-aita kiemurteli ja jakoi nämä kaksi aluetta toisistaan. Oltiin Meksikossa neljä päivää, jonka aikana rakennettiin neljälle perheelle talo. Jokaisena päivänä työskenneltiin siis eri talon kimpussa. Päivät olivat aika rankkoja ja iltaisin olin aina ihan puhki, koska joka päivä työskenneltiin about kuutisen tuntia ja hellettä oli lähes 40 astetta. Iltaisin maittoi kyllä Meksikolainen ruoka ja oli aina niin ihanaa lopettaa päivä leirinuotion ääressä! Opin tosi paljon uutta tämän reissun aikana. Esimerkiksi osaan nyt periaatteessa rakentaa talon haha. Tiedän, että nuo talot joita rakensimme näyttävät suoraan sanoen ihan naurettavan pieniltä ja niinhän ne ovatkin. Ne ovat kuitenkin paljon paremmat, kuin missä perheet joille rakensimme asuivat tätä ennen. Heillä ei ollut edes kunnon kattoa pään päällä vaan pelkkiä lastulevyn ja pressun palasia. Reissun ehdottomasti paras hetki oli viimeinen päivä, kun luovutettiin perheille heidän uudet kotinsa. Kaikki hiki ja kova työ olivat todellakin sen arvoisia, kun näki miten kiitollisia he olivat meidän avustamme. Vaikka lähdin mukaan tälle reissulle, jotta voisin auttaa muita ihmisiä niin sain kyllä itse paljon enemmän. Tuntui ja tuntuu vieläkin niin hyvältä ajatella, että oikeasti tein jotain joka teki positiivisen vaikutuksen tähän maailmaan. Joskus antamisella saa itselleen niin paljon enemmän kuin saamisella. Mulla heräsi sisällä entistä suurempi jano jatkaa hyväntekeväisyyttä näin konkreettisella tavalla, jossain vaiheessa elämääni haluan löytää itseni Afrikasta tekemässä jotain saman kaltaista.

 Meksikoon meneminen (ainakaan näissä merkeissä) ei todellakaan ollut jotain mitä odotin tapahtuman mun vaihtovuoden aikana. Mutta niin se vain tapahtui ja olen siitä älyttömän iloinen ja kiitollinen kaikille, ketkä auttoivat minua! En malta odottaa minne tämä elämä vie minut seuraavaksi.