Track and Field alkoi tosiaan pari viikko sitten ja nykyään mun iltapäivät meneekin treenaillessa. Tykkään kyllä meidän joukkuueesta ja treeneistä, vaikkeivat ne kyllä cross countrya voita. Meidän joukkueessa on tosiaan 207 oppilasta.. Tavallaan se on tosi mageeta, koska ollaan aina se isoin joukkue kaikissa miiteissä, mutta tavallaan se myös vaikeuttaa kunnon joukkuehengen syntymistä. Meidän joukkue on kuitenkin jaettu pienempiin joukkueisiin riippuen siitä, että missä lajeissa kilpailee. Mä oon tähän mennessä pysytellyt vaan sprintterinä (plus myös viesti), mutta jossain vaiheessa varmaan kokeilen myös pituushyppyä.. saa nähdä.Juuri ennen mun Meksikon reissua avattiin kausi ensimmäisellä miitillä, josta kaikki nämä kuvatkin ovat. Kyseessä oli kutsu miitti meidän koululla ja heti alkuun se olikin yksi kauden isoimmista. Yleensä miitit on pienempiä ja vain parille joukkueelle kerrallaan, mutta meidän koululla on tapana aloittaa kausi isolla miitillä ja näyttää kaikille miten meillä puitteet löytyy.. Koska siis mun kouluhan on yksi Oregonin isoimmista ja kutsuttujen koulujen joukossa oli myös joitain ihan pikkuisia kouluja.
Joka tapauksessa syy miksi halusin kirjoittaa tästä miitistä ihan erityisesti oli se, että onnistuttiin tapaamaan ihan järjetön määrä vaihtareita muista kouluista. Mun saksalainen kaveri Sophia oli alkanut starttiviivalla juttelemaan jonkun tytön kanssa, jonka jälkeen ilmeni, että hän oli tanskalainen. Sen jälkeen alettiin sitten etsimään meidän tanskalaista Nielsiä, jotta he voisivat tavata ja siitä se sitten vain laajeni. Tapasin luultavimmin joku 15 uutta vaihtaria erikouluista. Voi sitä kielien määrää kun kaikki ihan innoissaan puhuivat omilla äidinkielillään! Ketään suomalaista ei harmi vaan löytynyt (vaikka Sophia kulki ympäriinsä huutaen suomeksi, että "Suomalaisia!?") Haha ei se mitään, oli kuitenkin ihana saada taas uusia tuttavuuksia ympäri maailmaa :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti