Pikaiset kuulumiset

Halusin tulla postaamaan ihan pikasesti, ekaa kertaa kännykällä :-) (joten älkää ihmetelkö jos näyttää oudolta) Ensi viikon torstaina lähden spring breakiksi Meksikoon. Kyseessä on siis ns. mission trip, eli mennään yhden tosi ison kirkon kanssa rakentamaan taloja köyhille meksikolaisille perheille. Oon tosi innoissani, koska en luvassa on jotain tosi ainutlaatuista mitä en oo koskaan ennen kokenut. Tolla reissulle on siis tulossa meidän koulusta noin 30 nuorta, joista monet tunnenkin jo ennestään :-) tulee siis varmasti olemaan tosi kivaa! Ollaankin kulutettu nämä pari kuukautta ennen reissua keräten rahaa ja viime viikonloppuna esim oli yksi iso tapahtuma meidän reissua varten. Luvassa on myös aikamoista bussissa istumista, koska matka Oregonista Meksikoon kestää autolla noin kaksi päivää. Tavallaan oon vähän hermona koska 12h ajaminen San Franciscoon otti jo aika koville.. Tavallaan oon kuitenkin innoissani, koska hei, drive trip Kalifornian halki. Aijotaan ainaskin pysähtyä ihan LA:n lähellä yhellä biitsillä ;-) Anyways, tulevan reissun takia en tuu varmaankaan postailemaan pariin viikkoon.. Muutenkin mun arki on tällä hetkellä aika kiireistä track seasonin alettua! (Loppujen lopuksihan meidän joukkueeseen päätyi 207 urheilijaa, aika hullua)

ps. Sain tässä pari viikkoa sitten tietää, että yksi tyttö mun koulusta on lähdössä ensi vuonna vaihtariksi Suomeen! Tunsin hänet kyllä jotenkin, mutta huomenna tavataan ekaa kertaa kunnolla ja pääsen opettamaan vähän suomen alkeita haha :-) toivon todellakin että Mari (jotenkin tosi hassua miten suomalainen nimi..) päätyisi pääkaupunkiseudulle, että voitaisiin tavata Suomessakin helposti!!

Having two homes

Having two homes, on aihe, josta luin monesta blogista ennen tänne tuloa ja josta monet ihmiset kuten; ex-vaihtarit, Suomen YFU, mun host-vanhemmat ja mun aluevalvoja kertoivat mulle ennen tänne tuloa ja täällä asuessani. Voisin sanoa, että nyt joulun jälkeen olen oikeasti oppinut ymmärtämään mitä se tarkoittaa.

Olen ollut maailman toisella puolella nyt noin kuusi kuukautta. Mulla ei ole missään vaiheessa ollut mitään ylitse pääsemätöntä koti-ikävää, mutta voin sanoa, että kaipaan silti kotiin jollain tasolla joka päivä. Ajattelen tietenkin mun kavereita ja perhettä usein, koska rakastan heitä niin paljon. Olen ollut kuusi kuukautta erossa monista mun elämän tärkeimmistä ihmisistä, joten tietenkin välillä tulee fiiliksiä, että esimerkiksi kumpa saisin juuri nyt halin omalta äidiltä. Oon kai sanonut aiemminkin, mutta ollessaan erossa rakkaista sitä laittaa asiat ihan eri tärkeysjärjestykseen. Sitä oppii arvostamaan omaa perhettä ja ystäviä entistä enemmän. Usein kun näen kuvia instassa tai snapchatissa tulee myös sellaisia fiiliksiä, että vitsi kun voisin olla Suomessa ja jakaa hetkiä ja kokemuksia kavereiden knssa. Olen huomannut, että myös pienet asiat tuovat eri ihmisiä mieleen. Kun mentiin Mt. Hoodille, huomasin ajattelevani mun veljeä kokoajan, koska hän rakastaa laskettelua.

Hawaijilla viimeisenä iltana meidän retken johtaja kysyi meiltä kaikilta 99 vaihtarilta 16 eri maasta, että keistä on vaihtovuoden aikana tullut entistä isänmaallisempia. Kaikki nostivat kätensä ilmaan. Joskus sitä täytyy lähteä, jotta oppii arvostamaan omia juuriaan. Haluan asua mun elämän aikana myös Suomen ulkopuolella, esimerkiksi Englanti kiinnostaa tällä hetkellä tosi paljon. Suomi tulee kuitenkin olemaan aina mulle se koti, johon voi palata, ja jonne haluan palata.

 Mulla ei mennyt kauan, ennen kuin tunsin oikeasti olevani kotona Oregonissa. Nyt lähiaikoina olen kuitenkin ajatellut sitä ensimmäistä kertaa mitä tarkoittaa, että mulla on koti kahdessa eri maassa. Tai no kahdessa maassa on vähän väärin sanottu. En usko, että tuntisin oloni täysin kotoisaksi vaikka Oklahomassa, vaikka Amerikkaa sekin on. Mulle koti on Oregonissa. Olen aloittanut täällä ihan erilaisen osan mun elämästä. Vaikka olen suomalainen, musta tuntuu, että en ole enään täällä vaan vierailemassa, vaan omalla tavallani olen myös Oregonilainen. Rakastan Oregonin luontoa, elämäntyyliä, mun host-perhettä, kavereita ja mun elämää täällä! Luultavimmin tajuan sen entistä kirkkaammin silloin, kun mulla tulee oikeasti se aika jättää kaikki tämä taakse. En edes osaa ajatella lähtemistä ilman että pala nousee kurkkuun, ja sieltä se kesä vaan lähenee järkyttävää vauhtia. Lähteminen tulee olemaan älyttömän vaikeaa tiedän sen jo nyt. Tiedän myös jo nyt, että haluan tulla takaisin ja näyttää Oregonia esimerkiksi mun perheelle, mutta silti tiedän, etten voi koskaan palata mun elämään sellaisena, kuin se on juuri nyt.

 Se, että voin sanoa, että mulla on koti kahdessa paikassa, kahdella mantereella on tietenkin suuri rikkaus. Samaan aikaan tiedän kuitenkin, että minne tahansa menen, sama kaipaus kotiin säilyy. Kun olen täällä kaipaan Suomea ja kun saavun takaisin Suomeen alan kaivata Oregonia. Se on kuitenkin se hinta minkä suostun maksamaan ja toivon, että löydän kodin elämäni aikana vielä monista muista paikoista.

February through my phone

Koripallokausi juuri loppui (tiedän, että hoen tätä joka kerta, mutta kauheeta miten nopeasti aika kuluu). Tykkäsin korispeleistä tosi paljon enemmän, kuin football peleistä, vaikka kävinkin paljon useammassa pelissä silloin syksyllä. Pystyn vaan seuraamaan korispelejä paljon paremmin, koska ymmärrän säännöt toisin kuin footballissa. Lisäksi meidän koulu on aika hyvä koriksessa, joten pelit oli välillä sairaan jännää katsottavaa! 49-47 tais olla meiän onnen numero, koska kaksi kertaa voitettiin ihan viime minuuteilla noilla pisteillä. Ja student section meni tietysti ihan sekasin. Go Grizzlies!! Helmikuuhun on liittynyt myös paljon juttuja liittyen Model UN klubiin. Selitin tästä kai kerran aikaisemmin, mutta selitänpäs uudelleen. Kyseessä on siis klubi joka perustana on YKK. Monilla kouluilla ympäri Oregonia on sama klubi ja huhtikuussa kokoonnutaan Eugenessa (yksi aika iso kaupunki Oregonissa) konfferenssissa. Jokaiselle oppillaalle on jaettu joku maa, sekä ongelma alue ja konfferenssissa on tarkoituksena keskustella erilaisista aiheista oman maan näkökulmasta. Mun maa on Kolumbia ja aihe on Global Security, tarkemmin terrorismi ja laitoin huumeiden salakuljetus. Meidän piti sitten kirjoittaa esseet näistä aiheista ja noin viikko sitten mentiin koululle ns. kokeeseen, jossa testattiin, että tiedetään meidän maista tarpeeksi! Esseiden kirjoittaminen tuotti kyllä tosi paljon päänvaivaa.. Niin paljon uutta infoa ja sanastoa. Tiedän, että joidenkin korviin tämä saattaa kuulostaa tosi tylsältä, mutta se on oikeastaan tosi kiinnostavaa! Ja oon jo saanut uusia kavereita tätä kautta. On myös ollut kiva nähdä oikeasti viisaita amerikkalaisia nuoria. (ei kumminkaan mitään nörttejä haha) Jostain syystä monilla mun tunneilla suurin osa oppilaista on (miten sanoisin kauniisti) vähän hölmöjä. Joten siis joo, oon tosi innoissani tulevasta konfferenssista (ja hupparista jonka tulen saaman YKK:n logolla..). Tää itseasiassa tapahtui ennen Hawaijin matkaa. Mentiin uudestaan katsomaan Portland Winterhawkseja. Tällä kertaa tosin voitettiin joka oli tietty sata kertaa kivempaa, koska amerikkalaista penkkiurheilua ei voita mikään. Iltaan kuului myös maskottilinnun jahtaamista kuvaa varten (onnistui kuten näkyy) ja hulluna tanssimista, jotta päästäisiin sinne screenille, kun yleisöä kuvataan (onnistui myös vaikka ei okkaan kuvia)! Kun pääsen Suomeen mun pitää varmaan valita joku lätkäjoukkue jota alan kannattamaan, koska oon innostunut penkkiurheilusta täällä haha. Meidän uimajoukkue on yksi osavaltion parhaita. Mentiin siis katsomaan heidän district kisoja (aluekisat?) jotka järjestettiin McMinnvillessä. Oli ihan kiva nähdä millaisia uintimeetit on vaikka olikin aika tylsä laji seurata haha.. Tehtiin Konomille ja Annemarielle tollaset hienot kyltit kannattamaan meiän vaihtarivahvistuksia. Meidän joukkue voitti, joka ei tullut yllätyksenä kellekkään. Tämä ei sinäänsä kuulu aiheeseen yhtään, mutta yksi tyttö uintijoukkueesta on tulossa ensi vuodeksi vaihtoon Suomeen! Tutustuttiin oikeestaan vasta kun kuulin tosta, mutta oon tosi innoissani koska hän on tosi tosi ihana ja toivon niin paljon, että hänet sijoitettaisiin jonnekkin pääkaupunkiseudulle, jotta pystyttäisiin helposti tapaamaan Suomessa. Mun uusi jakso näyttää aika erilaiselta, kuin ensimmäinen. Mulla on paljon enemmän taideaineita, joka tekee mun jaksosta aika helpon. Kuvis, tai no oikeestaan maalaus, on joogan rinnalla mun lempi tunti! Suomen kuvistunteihin verrattuna meidän tunnit on jotenkin paljon ammattimaisempia. Käytetään metodeita ja välineitä, mitä oikeat taiteilijat käyttää ja meiän opettaja on vaan ihan mahtava! Toisella taidetunnilla odotukset ei taas oo ihan niin korkealla. Kyseinen tunti on 3D-arts eli siis muovaillaan kaikkea savesta. Meiän opettaja on tosi rento joka tekee tunneista kivoja, saadaan tehdä aika pitkälle mitä ikinä halutaan. Tällä hetkellä mulla on tekeillä kukkaruukku ja kahvimuki, ehkä laitan niistä kuvaa, kun olen valmis, koska toi virtahepo näyttää tosi säälittävältä.. Haha. Ystävänpäivänä tietenkin kaikki kaupat ja kahvilat yms liiottelivat ihan kunnolla. Mun ystävänpäivä meni ihan kivoissa merkeissä. Suurin osa päivästä meni Sarahin kanssa Model UN esseitä kirjoittaessa, mutta illalla Sarah jäi vielä meille yöksi! Syötiin vaan hostperheen kanssa yhdessä, katseltiin leffoja jne. Suomessa kaikki kaverit tanssivat noihin aikoihin myös wanhat. En osannut ollenkaan odottaa sitä etukäteen, mutta wanhat sai mulle aikaan kaikkein isoimman ikävän tähän mennessä. Tuntui siltä, että olin ihan väärällä mantereella ja tuli niin yllätyksenä, miten paljon wanhat mulle merkitsi. Kuulostaa varmasti tosi tyhmältä, mutta välillä sitä unohtaa miten Suomessa kaikkien elämä jatkuu ennallaan, vaikka mä en olekkaan siellä. En meinaa, että luulisin tai haluaisin olla kaikkien elämän keskipiste tai mitään. Joskus sitä on vaan vaikeaa muistaa, miten paljon muiden elämässä ehtii tapahtua sillä välin kun mä olen täällä maailman toisella puolella. En valita ollenkaan, rakastan mun elämää täällä! Mutta tolla viikolla olin oikeastaan ensimmäistä kertaa surullisissa tunnelmissa pidempään kuin hetken tai yhden illan verran. Viime viikonloppuna mentiin Cross Country -joukkueen kanssa ensin yhdessä syömään ja sitten leffaan. Mentiin siis katsomaan leffa joka kertoi cross countrystä. En osaa sanoa suosittelenko vai enkö ja en edes muista koko leffan nimeä hehe.. Koska heti ton leffan jälkeen mulla oli sellanen olo, että näin just mun elämän parhaan leffan. Se johtui kuitenkin eniten siitä, että käytiin katsomassa se niin täydellisellä porukalla. Pystyttiin niin hyvin samaistumaan kaikkeen ja koska oltiin lähes ainoat koko salissa muisteltiin kesken leffan omia rankkoja treenejä yms. Jotenkin oli vaan niin täydellinen ilta, ja leffan näkeminen sai mut todellakin ikävöimään Cross Countryä! Musta tuntuu, että en kuitenkaan suosittelisi tätä leffaa kenellekkään, joka ei välitä cross countrystä tai juoksemisesta haha.. Tai no.. Ehkä jos sattuu tykkäämään High School leffoista. Hawaijin jälkeen värjättiin multa juurikasvu pois. Samalla (vaikka ei siis ollut tarkoitus) muutuin aika reilusti blondimmaksi. Tajusin, että blondit ei oo mulle, joten jossain vaiheessa ehkä meen kampaajalle värjäämään vähän tummemmaksi. Mun hiukset on kumminkin vielä ihan okei, joten ei tässä mitään kiirettä ole. Yhtenä päivänä mentiin kanssa Fionalle leipomaan keksejä ja sen jälkeen kiertelemään McMinnvillen keskustaan. Rakastan meidän keskustaa. Tosi monissa amerikkalaisissa pikkukaupungeissa vanha keskusta ja yritykset siellä on kuolleet isojen halpis tavarataloketjujen (Walmart, Target yms yms) tulon jälkeen, mutta onneksi tämä ei ole tapahtumut McMinnvillelle. Rakastan kaikkia pikku putikkeja meidän pääkadulla 3rd streetillä, joka muuten äänestettiin Amerikan toiseksi kauneimmaksi pääkaduksi. En tiedä oonko ennen maininnut, mutta Oregonhan (sekä tämä alue jolla asun) on tosi kuuluisa viineistään. Siitä johtuen meidän pikku pääkadun varrelle mahtuu ainakin viisi viininmaistelu putiikkia. McMinnville ei sinäänsä ole mikään ihan mini kaupunki, mutta silti välillä huomaan miten asun tavallaan aika maalla. Musta on esimerkiksi aika hauskaa, että jotkut mun kavereista omistaa kanoja ja, että aina iltaisin meidän oven takana käy vierailulla pesukarhuja tai opossumeja. Iltaisin välillä myös kuulee kojoottien ulvontaa. Mentiin viime viikonloppuna myös ratsastamaan. Mun host-äidillä on tuttuja, jotka omistavat hevosia, joita saadaan mennä ratsastamaan ilmaiseksi. Esimerkiksi viime lauantaina ratsastin yhteensä neljällä eri hevosella ja oli tosi hauskaa! Mun sisäinen heppatyttö todellakin aina herää, kun mennään ratsastamaan. Kuten mainitsin, toinen mun lempiaineista on jooga. Meidän jooga ope on vaan sairaan ihana ja joogatunnit on aina tervetullut rentoutumishetki päivän keskellä. Vaikka siis välillä meidän tunnit käy kyllä kunnon urheilusta! Yhdellä tunnilla kun meillä oli sijainen tehtiin tollaisia julisteita mainostamaan joogaa (koska se on uusi aine meidän koulussa) mutta jostain syystä kaikki meidän julisteet revittiin alas seinältä, siksi noin surullinen ilme. Sain myös viime jakson jälkeen kutsun koulun honors brunssille. Sinne kutsuttiin koulusta kaikki joilla oli parhaat arvosanat ja saatiin kaikki sitten palkinnoksi kovasta työstä korvapuustit. Ja senioreita, jotka olivat pääseet honor oppilaaksi 5-7 kertaa palkittiin! Leivoin nyt helmikuussa mun host-perheelle vähän suomalaisia herkkuja Runebergin päivän ja laskiaisen kunniaksi. Oon huomannut, että jostain syystä kaikki jenkit aina rakastaa pullia.. Kaikille tuleville vaihtareille: muistakaa ottaa villasukat kotoa! Itse unohdin, mutta onneksi mummi auttoi, ja lähetti mulle itse kudotut sukat. Nämä on täydelliset, kiitos mummi! Ensi viikolla alkaa muuten Track and Field, arvatkaa oonko innoissani?? Tavallaan vähän jännittää myös koska meidän valmentaja juuri kertoi mulle perjantaina, että tällä hetkellä meidän joukkueeseen on ilmoittautunut 134 oppilasta, ja lisää saattaa olla tulossa, koska esim viimevuonna joukkueessa oli 180 oppilasta. Tavallaan iso joukkue on kiva, koska mulla on jo ennestään monta kaveria joukkueessa. Mutta kuitenkin 180... Melkeen puolet mun Suomen lukion oppilaista apuaa.. Perjantaina sain ystävänpäiväpaketin Suomesta äidiltä, kiitos! Koko paketti oli ihana yllätys.. Eilen juuri lueskelin Suomen Elleä konvehtien kanssa. Lisäksi inhoon amerikkalaista purkkaa, joten täydennys mun jenkkivarastoihin oli todellakin tervetullut! Perjantaina ajettiin yhdelle läheiselle yliopistolle katsomaan ranskalaisia leffoja, koska niillä oli joku ranska ilta. Eilen taas mentiin muutaman kaverin kanssa Portlandin lähelle yhteen ostoskeskukseen kiertelemään ja shoppailemaan. Tulee kyllä ikävä kaikkia kauppoja täällä, ja tietenkin hintoja.. Tänään luvassa yksi hyväntekeväisyystapahtuma Mexicon matkaa varten

Tästä postauksesta tuli paljon pidempi, kuin suunnittelin. Aluksi ajattelin vain lisätä muutaman kuvan, mutta mulla oli aika paljon asioita, joita halusin jakaa tänne blogiin..:-) toivottavasti edes joku jaksoi lukea mun tyhjänpäiväiset höpötykset!