My sport is your sport's punishment

Koulun ohella suuri osa mun ajasta menee treenatessa. Harrastan Cross Countrya, joka periaatteessa meinaa pitkän matkan juoksua. Treeneissä juostaan ympäri McMinnvilleä tai tehdään erilaisia kestävyys harjoituksia. Viime keskiviikkona meillä oli super rankka track-treeni, jossa otettiin aikaa, että kuinka nopeasti pystyttiin juoksemaan maili. Ja jokaisen piti saada ainakin puoli minuuttia nopeampi maili, kuin mitä edellisessa miitissä. (Cross Country kisoja sanotaan miiteiksi) Rankkojen treenien jälkeen juteltiin muutaman tytön kanssa siitä miten paljon rakastetaan Cross Countrya. Siis kaikkea muuta paitsi juoksemista. Ollaan selvästi päädytty harrastamaan oikeeta lajia haha! Ei vaan, totuus on, että Cross Country on niin paljon enemmän (ja vaikka ei rakasteta juoksemista, ei me sitä sentään vihata). Meillä on iso joukkue ja kaikki treenaa yhdessä ja on kavereita keskenään. En voi edes sanoin kuvailla miltä tuntui eilen miitissä, kun juostessa viittä kilometriä yht äkkiä yhden mutkan takana seisoi jättimäinen ihmispyramidi ja kaikki huutaa "Go Anna!!". Tai miten helpottavaa oli ensimmäisinä koulupäivinä, kun melkein jokaisessa kulmassa joku moikkaili ja mun joukkuelaiset tuli kyselemään, että löydänkö varmasti oikeeseen luokkaan. Oon saanut Cross Countrystä tosi hyviä ystäviä ja löytänyt sitä kautta mun oman porukan.
Perjantaisin ennen lauantai  miittejä mennään aina jollekkin joukkuelaiselle viettämään joukkueiltaa. Tarjolla on aina pastaa, koska meidän pitää lappaa itsemme täyteen hiilareita ennen seuraavan päivän suoritusta. Aamutreenien jälkeen saadaan aina aamiaista ja miittien jälkeen saadaan lappaa itsemme täyteen kaikkia ihania eväitä, joita vanhemmat tuo. Jotenkin tyypillistä, että teen postauksen juoksemisesta, mutta päädyn kirjottamaan enemmän ruoasta!

Mutta tiivistettynä, Cross Country on yksi parhaista jutuista, mitä mulle on tapahtunut täällä. Suurimpana syynä siihen on meidän maailman paras joukkue!

(Kauhee kuinka vaikeelta tuntuukaan kirjoittaa suomeksi.. Ajatus ei kulje ollenkaan ja tossa tekstissä on varmaan miljoona virhettä. Samaan aikaan kun englanti on muuttunut helpoksi, niin suomi muuttuu vaikeaksi apua.)

Beach trip with cross country team

Niin kuin kerroin muutama postaus sitten, tehtiin mun cross country joukkueen kanssa retki rannikolle ennen koulujen alkua. En saanut otettua yhtään omia kuvia, koska juokseminen kameralaukun kanssa olis ollut vähän vaikeeta. Olin siis tosi iloinen, kun löysin facebookista naisen joka oli siellä ottamassa meistä kuvia ja sain luvan käyttää hänen kuviaan mun blogissa. Kuvista näkee, miten sumuista rannikolla oli tuolloin. Joukkuekuvien takana on oikeasti valtameri, vaikkei siltä ihan näytäkkään. Mulla on tekeillä postaus meiän reissusta rannikolle, joten tuutte näkemään paremmin miten uskomattoman kaunista siellä on! Mutta joka tapauksessa toi reissu oli niin mahtava! Muistellaan sitä usein joukkueen kanssa, koska meillä oli niin hauskaa ja kaikki tutustui paremmin toisiinsa. Cross countryssä paras juttu onkin ehdottomasti meidän uskomattoman hyvä joukkuehenki! :) Kaikki treenaa yhdessä ja treenaamisen ohella meidän valmentajat järkkää meille kaikenlaista hauskaa. Esimerkiksi lauantaisin saadaan aamuharkkojen jälkeen aina bageleita, hedelmiä ja kaakaota. Tykkään muutekin tosi paljon meiän valmentajasta. Hän on samalla mun mantsan ope. Mantsa on mulle kaikkein vaikein aine (johtuen vaikeasta sanastosta.. esim. härmistyminen enkuks ei kuulunut mun sanavarastoon vielä muutama päivä sitten) joten on kiva, että tunnen open niin hyvin!

p.s. Kaverit ja sukulaiset Suomessa, rakastan teitä! Haluisin pitää paremmin yhteyttä, mutta samaan aikaan mulle on helpompi elää mun elämää täällä täysillä, kun en mieti Suomi-juttuja liikaa. Koska vaikka mua ei painakkaan mikään ylitsepääsemätön ikävä, niin huomaan kyllä, että välillä tulee pala kurkkuun kun ajattelen kaikkia rakkaita, jotka on niin kaukana.

Volcanoes Baseball Game

Noin kolme viikkoa sitten (kauhee kun aika kuluun nopeesti) mentiin perheen kanssa katsomaan baseballia. Säännöt oli vähän erilaiset, kuin suomalaisessa pesiksessä. Siksi en pysynyt oikein pelissä mukana, mutta ei se haitannut. Oltiin ihan pelin loppuun asti häviöllä, kunnes viimeisillä minuuteilla meidän joukkue tasoitti ja lopulta vietiin voitto!
Onneks voitettiin, koska voiton kunniaks pelaajat heitti yleisöön victory-palloja, joista yhden mun host-sisko nappas ja kävin pyytämässä siihen parit nimmarit.
Pääsen jatkossa varmaan harrastamaan lisää penkkiurheilua lätkän merkeissä. Lätkää on musta paljon kivempi kattoa, joten oon tosi innoissani :)

Mulla on ainakin neljä postausta suunnitteilla/tekeillä, mutta nyt kun koulu alkoi mun kaikki aika menee koulussa ja harkoissa. Mutta palailen luultavimmin aika pian kertoilemaan koulujen alusta ja kaikesta muusta mitä on ehtinyt tapahtua. Nyt suuntaan international clubin tacopartyyn, joten saattaa olla että tulee taas lisää postattavaa!