Graduation

Moikka taas :-) Viime perjantaina valmistuin High Schoolista. Oon tosi onnellinen, että sain mahdollisuuden oikeasti valmistua. Joissain osavaltioissa ja alueilla on jopa lain vastaista antaa oppilaiden jotka eivät ole saaneet tarvittavaa määrää tunteja kävellä graduationissa. Siksi siis oli tosi onnekas, että Oregonissa ja meidän koulussa satiin kaikki vaihtarit valmistua! Koko ilta oli yksi parhaista tämän vuoden aikana ja olihan se tosi juhlallinen tapa päättää mun High School kokemus. Itse tilaisuus ei ollut läheskään yhtä tylsä kuin mitä luulin. Oli upea fiilis kävellä katsomon esiin isona joukkona ja meille kerrottiinkin, että katsomossa oli arviolta noin 5000 katsojaa, huhhuh. Tilaisuus oli todella juhlava ja olin niin ylpeä itsestäni ja kaikesta mitä on tullut saavutettua tänä vuonna. Meidän luokka oli kaikkein isoin McMinnvillessä valmistunut luokka ja meitä olikin noin 500 jotka valmistui tänä vuonna.. Eli enemmän kuin mun koko lukiossa Suomessa on oppilaita! Kaikkien nimien lukeminen kesti siis todella kauan varsinkin ku mun sukunimi alkaa v:llä.. Onneksi mulla oli ihan kivaa jutteluseuraa ja sain pari uutta tuttua ihan high schoolin loppumetreillä haha! Oli tosi hienoa kuulla oma nimi (vaikkakin lausuttuna ihan väärin) ja kävellä kaikkien eteen vastaan ottamaan todistus. Vaikka mun todistus ei ookkaan minkään arvoinen, niin ainakin se on ihana muisto!! 

Tilaisuuden jälkeen meillä oli aikaa ottaa kuvia. Jäi vähän harmittamaan, että kuvat jäi ottamatta aika monen kaverin kanssa :-( Tuli aikamoinen kaaos tilaisuuden jälkeen kun kaikki valmistuneet yritti löytää vanhempansa ja toisin päin.. Lisäksi meillä oli vain tunti aikaa ennen kuin bussit Grad nightiin (kerron myöhemmin lisää) lähti ja piti vielä ehtiä vaihtamaan vaatteet.. No, pitää vaan muistaa ottaa kuvia sitten mun farewell juhlissa!

En vieläkään oikeen tajua, että mun high school ura ja jättimäinen osa tätä vuotta on nyt ohi. ( Ja että lähden kotiin viikon päästä?!?!) En usko, että olisin voinut päätyä parempaan High Schooliin, ainakaan mulla sopivampaan. Halusin amerikkalaisen high school - kokemuksen ja sellaisen sain. Meidän koulun school spirit oli ihan omaa luokka ja yhteisönä pelattiin tosi hyvin yhteen. Oon myös ylpeä itsestäni, että uskalsin olla aktiivinen ja uskon, että se todellakin vaikutti siihen miten mahtava mun kouluvuosi lopulta oli. Tuun ikävöimään McMinnville High Schoolia todella paljon!! Once Grizzly always Grizzly!! <3

Powderpuff

Noin viikko sitten mulla oli Powderpuff - peli. Oon kai maininnut Powderpuffista jo joitain täällä, mutta joka tapauksessa, jos joku ei lukenut aiempia postauksia, niin se on siis jenkkifutista tytöille. Vuoden lopulla football - pelaajat valmentaa kaksi tyttöjoukkuetta, junorit ja seniorit. Ja noin kolmen viikon treenaamisen jälkeen nämä joukkueet pelaa vastakkain koulun mestaruudesta. Olin tietenkin Senior- joukkueessa, koska olen Senior. Aluksi mietin kyllä tosi paljon, että miksi ihmeessä halusin pelata jenkkifutista, varsinkin kun mut laitettiin pelaamaan defence ja ofence (eli kaikkein väkivaltasimmat pelaajat). Vaikka siis me pelattiinkin vaan lippufutista, niin silti sain aika monta mustelmaa noiden kolmen viikon aikana. Kaikista mustelmista huolimatta tuohon joukkueeseen liittyminen oli todella hyvä idea! Meillä oli aina tosi hauskaa treeneissä ja sain uusia kavereita ja tulin läheisemmäksi vanhojen tuttujen kanssa. Tuntui tavallaan niin surulliselta, että tulin läheisemmäksi joukkueen kanssa vasta näin vuoden lopulla. Niin monta kertaa puhuttiin, että kumpa oltaisiin tutustuttu vuoden alussa, niin olisi oikeasti aikaa jäljellä.. Mutta yritän ajatella positiivisesti, että ainakin ehdittiin tutustua edes jossain vaiheessa vuotta. Kaikki meidän rankka treenaus palkittiin ja me seniorit voitettii ihan reilusti!