Life Lately

1. Minä Bostonissa, oli niin ihana sää, mutta onneksi se on jatkunut täällä Länsi- Rannikollakin! / 2. Lobsters, josta Itä-Rannikko on kuuluisa! Hyvää oli, vaikkei todellakaan voita suomalaisia rapuja.. / 3. Dunkin Donuts, minne tahansa Itä-Rannikolla meni niin toi löytyi aina vähintään parin korttelin päästä. Vähän kuin Dutch Bro's täällä Oregonissa. / 4. Ekana iltana Time Squarella. 1. Aamiaista amerikkalaisella diner- tyylillä, namnamm / 2&3. Syy miksi ylipäätään matkustettiin Itä-Rannikolle: mun host-sisko sai väitöskirjansa Connecticutin yliopistosta! Mentiin siis katsomaan hänen valmistumista ja oli hieno kokemus mullekkin nähdä se. / 4. Tuntui niin oudolta kun tajusin kotiin tullessa Portlandin lentokentällä, että seuraavalla kerralla kun sinne on asiaa, niin oonkin lentämässä kotiin!  Alien days! Iso ns paraati joka järjestetään meidän pääkadulla joka vuosi. Syy siihen on, että joskus kauan sitten eräs pariskunta näki ufon taivaalla ja siitä otettua kuvaa ei olla voitu todistaa väärennökseksi :-D En ole ikinä nähnyt McMinnvilleä noin täynnä turisteja! 1. Saatiin powderpuffissa (mikä on siis jefu tytöille) hammassuojat, eli ei tää mitään ihan leikkimistä ole haha! Go seniors!! / 2. Kattomassa koulun pesispeliä / 3&4. Oon addicted, niin hauskaa kun välillä kävelen drive in kahviloihin (jos esim oon tosi ajoissa koululla, niin yks on tässä ihan lähellä) ja saan aina tosi kummastelevia katseita.. 1. Viimeinen international-club party, ja oli kyllä haikeaa vaikka näänkin kaikkia vielä koulussa. Mentiin porukalla leffaan ja pizzalle. McMinnvillessä on yksi paikka, jossa saa pizzat mukaan leffateatteriin! / 2. Strawberry shortcake naam / 3&4. Saatiin vihdoin meidän cap and gown graduationiin, joka onkin jo ensi perjantaina! Oon tosi innoissani, mutta samalla myös haikea fiilis. 1. Ihana synttärikortti mummilta. / 2. Skypettelyä synttäriaamuna perheen kanssa, vitsi tavallaan odotan niin paljon että pääsen taas kotiin oman perheen luokse! / 3&4. Sain kaks eri porkkanakakkua mun synttäreinä! Toinen oli mun host-perheeltä ja toinen oli mun kaverin äidiltä. Menin sinne mun synttäripäivänä vaan koulun jälkeen uimaan niiden uima-altaaseen yms, mutta heti kun ne kuuli, että mulla on synttärit niin se kakku muuttu mun synttärikakuksi, haha :-D en valita, kummatki oli todella hyviä ja rakastan porkkanakakkua! 1&2. Mun synttäripäivänä lounaalla käveltiin Fionalle, joka asuu ihan lähellä koulua. Fiona oli mun yllätykseksi koristellut ja leiponut cupcakeseja, ihana! Sain siis pikku juhlat kesken päivän. / 3. Täällä on tapana, että kun on synttärit niin se pitää aina näyttää jotenkin koulussa, joten mun piti kantaa noita ilmapalloja ympäriinsä koko päivän.. Laitoin kyllä Konomin kantamaan niitä useampaan otteeseen koska hävetti niin paljon :-D / 4. Mun synttäripäivä meni siis oikeestaan tosi kivasti! Menin vaan koulun jälkeen kaverille uimaan ja sieltä powderpuff harkkoihin. Kotiin tullessa mua odotti synttäri-illallinen ja juhlistettiin host-perheen kanssa :-) Juhlin mun synttäreillä ensin Thai Country ravintolassa ja sieltä sitten pikkusen pienemmällä porukalla mentiin keilaamaan :-) En ollut yhtään innoissani mun synttäreistä jostain syystä, mutta kaikesta huolimatta oli tosi kivat pari päivää niitä vietellessä! 1&2. Host perheen kanssa ajettiin yhtenä lauantaina rannikolle kaupunkiin nimeltä Astoria, joka oli aikoinaan pohjoismaisten ihmisten vahvasti asuttama ja sen näkee kyllä vieläkin! Löydettiin suomalainen leipomo ja oli ihanaa saada pullaa ja joulutorttuja! / 3. Samassa kaupungissa oli näköalatorni, josta näki Washingtoniin, parasta oli, että myytävänä oli lennokkeja joita sai sitten lennättää sieltä tornista alas haha / 4. Pysähdyttiin myös yhdellä rannalla, jossa oli 1900-luvun alussa haaksirikkoutuneen laivan jäännökset! 1&2. Konomin 18-vuotis pool party! / 3. Menossa powderpuff peliin! Aion tehdä kokonaisen postauksen powderpuffista, koska kuvia löytyy tosi paljon! / 4. Powderpuff pelin jälkeen mentiin joukkueen kanssa yhden Maddyn synttäreille! Oli tosi kivaa, uitiin heidän lämmitetyssä uima-altaassa, tehtiin s'mores yms 1&2. Viime perjantaina oli seniorfriday ja meillä oli tosi pitkä assembly sen kunniaksi. Paras osuus oli kun me kaikki vaihtarit mentiin koko koulun eteen liehuttamaan meidän lippuja Wavin' Flag-biisin tahdissa. Sen jälkeen me kaikki vaihtarit pidettiin lyhyt puhe meidän omalla kielellä. Mua jännitti aika paljon, koska en oo koskaan ennen puhunut yli 2000 ihmisen edessä, mutta jännitystä helpotti kyllä, että tiesin, ettei kukaan ymmärtäisi sanaakaan.. / 3&4. Perjantaina meillä oli myös extra pitkä lounastauko senioreille ja stadiumilla oli iso slip 'n slide meille. Oli tosi hauskaa! 1. Perjantaina saatiin myös yearbook. Meille senioreille oli järjestetty koulun jälkeen tapahtuma, jossa mentiin läheiseen puistoon allekirjoittamaan ja kirjoittamaan pieniä viestejä meidän kirjoihin. / 2. Eilen mulla oli viimeinen Yfu tapaaminen, jossa annettiin mm vinkkejä amerikkalaisille nuorille, jotka on lähdössä vaihtoon ensivuonna! / 3&4. ..Jonka jälkeen menin Sophialle yöksi ja istuttiin tosi myöhään ulkona nuotion äärellä ja tehtiin taas kerran s'mores.. Ihana ilta!

New York City

Viimeistä postausta Itä-Rannikon reissulta luvassa! Tällä kertaa New York kuten, otsikosta saatoitte päätellä.. Kaksi yötä eli kaksi puolikasta päivää ja yksi kokonainen. Totta kai olisi voinut jäädä sinne pidemmäksikin aikaa, mutta loppujen lopuksi ehdittiin nähdä ihan älyttömän paljon kahden päivän aikana!

Tykkäsin Nycistä kyllä todella paljon. Yllätys yllätys, en usko, että kovin moni siellä vieraillut ei tykkäisi kyseisestä kaupungista. Jotenkin New York cityn kulttuuri istui mulle aika hyvin. Kyseisessä kaupungissa on vaan semmonen fiilis, että kaikki on mahdollista! Ihmiset olivat todella mukavia ja vaikka turisteja oli tosi paljon, niin ei musta ainakaan ärsyttävällö tavalla tai mitään sellaista. 

Meille kävi taas tosi hyvä tuuri säiden suhteen, hellettä piisasi ja rusketuinkin vähän, joka sanoo aika paljon, koska en yleensä ikinä rusketu. 

Niin kuin kuvista näkyy paljon tuli nähtyä; vapauden patsas, empire state building, brooklyn bridge, manhattan skyline (niin päivällä, kuin illalla valoineen), uusi 9/11 muistomerkki (joka oli musta tosi vaikuttava ja tulee olemaan vielä upeampi, kun uudet pilvenpiirtäjät sen ympärillä valmistuvat), time square, ja central park! Lisäksi nähtiin vielä monia muita alueita, kun otettiin bussiajelu ympäri kaupunkia.

Koko Itä-Rannikon reissu oli kyllä aivan mahtava! Todellakin tämän vuoden kohokohtia :-) 

Are you ready?

"A year has passed and now we stand on the brink, of returning to a world where we are surrounded by the paradox of everything and yet nothing being the same.

In a couple of weeks we will reluctantly give our hugs and, fighting the tears, we will say goodbye to people who were once just names on a sheet of paper to return to people that we hugged and fought tears to say goodbye to before we ever left.

We will leave our best friends to return to our best friends.

We will go back to the places we came from, and go back to the same things we did last winter and every winter before.

We will come into town on that same familiar road, and even though it has been months, it will seem like only yesterday.

As you walk into your old bedroom, every emotion will pass through you as you reflect on the way your life has changed and the person you have become.

You suddenly realize that the things that were most important to you a year ago don't seem to matter so much anymore, and the things you hold highest now, no one at home will completely understand.

Who will you call first?

What will you do your first weekend home with your friends?

Where are you going to work?

Who will be at the party Saturday night?

What has everyone been up to in the past few months?

Who from school will you keep in touch with?

How long before you actually start missing people barging in without calling or knocking?

Then you start to realize how much things have changed, and you realize the hardest part of being an exchange student is balancing the two completely different worlds you now live in, trying desperately to hold on to everything all the while trying to figure out what you have to leave behind.

We now know the meaning of true friendship.

We know who we have kept in touch with over the past year and who we hold dearest to our hearts.

We've left our worlds to deal with the real world.

We've had our hearts broken, we've fallen in love.

There have been times when we've felt so helpless being hours away from home when we know our families or friends needed us the most, and there are times when we know we have made a difference.

Just weeks from now we will leave.

Just weeks from now we take down our pictures, and pack up our clothes.

No more going next door to do nothing for hours on end. We will leave our friends whose random e-mails and phone calls will bring us to laughter and tears this winter, and hopefully years to come.

We will take our memories and dreams and put them away for now, saving them for our return to this world.

Just weeks from now we will arrive.

Just weeks from now we will unpack our bags and have dinner with our families. We will drive over to our best friend's house and do nothing for hours on end.

We will return to the same friends whose random emails and phone calls have brought us to laughter and tears over the year.

We will unpack old dreams and memories that have been put away for the past year.

In just weeks we will dig deep inside to find the strength and conviction to adjust to change and still keep each other close.

And somehow, in some way, we will find our place between these two worlds.

In just weeks.

Are you ready?"

Oon nähnyt tän ympäriinsä blogeissa ja facessa yms eri vaihtareilla ja pakko tulla jakamaan, koska tälläisiä ajatuksia liikkuu munkin päässä kokoajan. 

Glousester

Toisena päivänä meidän reissulla mentiin rannikolle pariinkin pieneen rannikkokaupunkiin vierailulle. Kirjoitin jo kunnon tekstin selittäen kaikkea tärkeetä ja ei niin tärkeetä, mutta poistin sen vahingossa. Oon laiska enkä jaksa tehdä samaa uudestaan, joten tämä teksti jää nyt aika lyhyeksi.. Joka tapauksessa nämä pienet kaupungit olivat tosi nättejä ja tavallaan tuli taas Suomi vähän mieleen. Käytiin mm yhdellä rannalla, yhdessä pienessä kansallispuistossa, syömässä rapuja, kiertelemässä turisti kojuja ja katsomassa Salem wicth trials tapahtumapaikkaa. Kyseessä siis kaupunki jossa 1600-luvun lopulla teloitettiin ihmisiä syytettynä noituudesta. Oli erityisen kiinnostavaa vierailla tuolla Salemissa, koska luettiin enkun tunnilla näytelmä kyseisestä aiheesta joka oli musta tosi mielenkiintoista! Googlatkaa vaikka, ihan lukemisen arvoinen tarina haha. 

Seuraava postaus on sitten Nycistä, ehkä jaksan jopa kirjoitella vähän enemmän.. :-)

Boston

Aloitan mun Itä-Rannikko -reissun postaukset Bostonista, koska siellä vietettiin ensimmäinen päivä. Bostonista en todellakaan tiennyt paljoa ennen sinne menoa, joten opin paljon uutta ja yllätyin myös tosi positiivisesti. Aluksi oli tarkoitus viettää kaksi päivää Bostonissa, mutta päätettiin viettää seuraava yhdessä pienessä rannikko kaupungissa, joka oli myös tosi ihana paikka. Seuraavassa postauksessa lisää.

Boston oli tosi kiva kaupunki! Tuntuu, että jos muuttaisin Jenkkeihin pysyvästi niin Boston saattaisi olla täydellinen paikka. Rakastan todellakin Länsi-Rannikkoa, mutta sijainnin puolesta Boston on parempi, koska se on lähempänä Suomea hahaa.. Lisäksi koko kaupunki oli juuri täydellinen sekoitus uutta ja vanhaa! Monella tapaa myös tosi eurooppalainen ja muistutti jopa vähän Helsingistä. Suosittelen todellakin kaikille, tuntuu että kaikki Suomesta aina Jenkkeihin tullessa menee vaan Nyciin (tai california tai florida) mutta Boston on tosi lähellä Nyciä ja todellakin vierailemisen arvoinen. Muutenkin olen tajunnut tänä vuonna miten yllättävän vähän suomalaiset (tai muutkin eurooppalaiset) tietää Jenkeistä ja miten täällä on niin paljon muutakin nähtävää kuin ne perus Miamit yms. 

Meille osui tosi ihana sää tuolle päivälle. Suurimmaksi osaksi vietettiin se vain kiertelemällä ympäriinsä. Bostonissa oli sellainen reitti nimeltä Freedom Trail joka oli siis sellanen kadussa oleva merkki jota seuraamalla pääsi kävelemään reitin jonka varrella oli monet historialliset nähtävyykset, esimerkiksi kirkot yms. Ehkä huonoin selitys ikinä, mutta tuossa yhdessä kuvassa, jossa on mun jalat näkyy ja voitte vaikka Googlettaa jos kiinnostaa haha.. Bostonissa oli tosi paljon historiaa joka oli tosi kiinnostavaa! Länsi-Rannikolla kaikki on tosi uutta, joten oli kiva päästä näkemään historiallisiakin paikkoja. Osa tota reittiä oli sellainen lautta-ajelu, jossa päästiin näkemään myös kaupungin siluetti, joka oli tosi kiva! 

Bostonissa saisi todellakin vielä enemmän aikaa kulumaan, toivottavasti pääsen vielä joku päivä palaamaan sinne! 

How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard

Suunnittelin tän postauksen kirjoittamista silloin kun mulla oli kaksi kuukautta jäljellä. Se jostain syystä kuitenkin unohtui/en vain ikinä saanut aikaiseksi ja nyt onkin enään vähän yli kuukausi kotiin lähtöön. Hoen samaa joka ikisessä postauksessa ja ittelleni ja kavereille tyyliin joka päivä, mutta ihan hullua miten aika viilettää.

Yhdellä sanalla jos pitäisi kuvailla mun fiiliksiä niin sanoisin, että sekavat. Ylhäällä olevan kuvan teksti pitää sata prosenttisesti paikkansa. Kuukauden kuluttua olen palaamassa kotiin, tuun tapaamaan mun perheen ja kaverit yli 11 kuukauden jälkeen. Kuitenkin samaan aikaan se meinaa, että mun täytyy lähteä mun host-perheen ja kavereiden luota täällä toisella puolella maailmaa.

Näin myös toisen quoten joka sanoi jotenkin näin : "you build a life for 17 years and leave it for 10 months or you build a life for 10 months and leave it forever. Which one is harder?" Voin kertoa, että jälkimmäinen. Totta kai Suomessa hyvästien jättäminen oli rankkaa, mutta sitä kuitenkin tiesi samalla, että kaikki se oli väliaikaista. Kotiin tullessa kaikki tulee olemaan kutakuinkin samoin. Totta kai asiat ja ihmiset ovat muuttuneet jonkin verran ja varmaan olen itsekkin muuttunut, mutta mitään radikaalia muutosta (ainakaan toivottavasti) ei ole tapahtunut. 

En usko, että sanoessani hyvästit mun host-perheelle ja parhaille kavereille ne ovat ne viimeiset. Mutta vaikka olen varma, että palaan vielä joku päivä Oregoniin, minulla ei ole mitään varmuutta milloin se tapahtuu. Muutenkin suurin osa mun kavereista on senioreita, joten heidänkin elämässään alkaa ihan uusi vaihe collegeen mennessä. Mun kaverit ovat muuttamassa ympäri Oregonia ja jopa muihin osavaltioihin. Tavallaan se helpottaa mun lähtöä, koska tiiän, että samalla kun mä lähden kotiin melkein kaikki muutkin muuttavat McMinnvillestä. Huh, mulla alkaa nousta kyyneleet silmiin, pakko vaan uskoa, että vielä palaan. Toisaalta tiedän, että vaikka palaisin takaisin, niin kaikki tulee olemaan niin erilaista, mikä tuntuu aika pelottavalta. En ole enään se suomalainen vaihtarityttö, joka elää amerikkalaisen elämää. Totuus on, että noin kuukauden kuluttua mä sanon hyvästit en pelkästään ihmisille ja paikalle, mutta myös mun elämällä sellaisena, kuin se on juuri nyt.

En halua kuulostaa liian masentuneelta.. Haluan sanoa, että vaikka lähteminen tuntuu vaikealta, niin uskon, että se voisi tuntua vielä vaikeammalta. Tiedän, että elin mun elämää täällä oikeasti ihan täysillä ja sillä asenteella, että en halua jälkikäteen katua tilaisuuksia, joita en käyttänyt. Kun lähden voin olla varma, että sain parhaan mahdollisen vaihtovuoden ja että tämä kaikki pysyy tietyllä tasolla mun mukana. Koko vuosi on ollut vielä mahtavampi kuin mitä olisin voinut kuvitella. Enkä voisi olla kiitollisempi niin mun perheelle Suomessa, kuin mun host-perheelle täällä. Sekä tietysti kaikille muille jotka ovat tukeneet mua kummallakin mantereella. En voi edes uskoa, miten onnekas olen.

Vaikka lähteminen pelottaa, niin samalla tuntuu kyllä hyvältä tulla kotiin. Näen ja pääsen vihdoin halaamaan monta ihanaa ihmistä, keitä olen ikävöinyt tämän vuoden aikana. Vihdoin pääsen taas saunaan ja syömään Suomalaista ruokaa. Saan takaisin ison annoksen itsenäisyyttä ja vapautta. Pitkästä aikaa voin puhua Suomea. Niin monta asiaa, pientä ja suurempaa, joita ikävöin ja joita olen oppinut arvostamaan entistä enemmän tämän vuoden aikana. 

Palaan Suomeen monta kokemusta ja kaveria rikkaampana, maailmaa nähneenä ja entistä itsenäisempänä ja rohkeampana Annana.

Ei muuta kuin kohti uusia unelmia ja toteuttamaan seuraavia tavoitteita! 

(ps. tiedän, että käytin samaa otsikkoa viime hyvästien lähestyessä, mutta Nalle Puh nyt vaan sattuu tietämään mistä puhuu :-) )

Moments

(Tää postaus on nyt puhtaasti vaan mulle itselleni haha :-D Mulla oli nää muutamat kuvat jotka halusin laittaa tänne, koska ne muistuttaa mua muutamasta ihanasta päivästä/hetkestä ja halusin, että kun joskus lueskelen mun blogia tän vuoden jälkeen niin voin muistaa nämä hetket. Siksi mua ei oikeestaan edes haittaa, että näiden laatukin on tosi järkyttävä.. )

 Suomeen vaihtoon tulevan Marin ja Japaniin lähtevän Rosien kanssa hengailua (oon niin iloinen, että saatiin Marin kanssa Rosie suostuteltua lähtemään vaihtoon, vaikka hän ei osannut itse yhtään päättää haha), track-miittejä välillä helteessä ja välillä sateessa, Mr. Mac High hyväntekeväisyystapahtuma paikallisen lastensairaalan tukemiseksi, lemonade day, kansainväliset nyyttärit, reissu rannikolle, powderpuff harkkoja ja tietysti prom.

Vaikka oon kokenut tänä vuonna aivan uskomattoman paljon ja en vaihtaisi esimerkiksi mun reissuja mihinkään, niin pakko sanoa, että todella iso osa vaihto-oppilasvuodesta koostuu juuri niistä pienistä arkisista hetkistä :-)

Jostain syystä mun kännykällä näyttää, että mun fiilispostaus olisi siirtynyt huhtikuulle.. En yhtään tiedä miksi koska juuri julkaisin sen ja nythän on toukokuu :-D joka tapauksessa jos ketään kiinnostaa viimeisten kuukausien fiilikset, niin sieltä löytyy!