How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard.

-Winnie the Pooh

Mulla on maailman parhaat kaverit. Oon toitottanut samaa vaikka kuinka monta kertaa, mutta se nyt vaan sattuu olemaan totuus. Tuntuu niin oudolta ajatella, että enään pari kuukautta ja ei nähä kymmeneen kuukauteen. Oon yrittänyt nauttia mun kesästä niin täysillä, kuin vaan voin. Yritän elää mahdollisimman hetkessä, vaikka odotan ihan sairaasti elokuuta ja lähenevää lähtöpäivää. En kyllä oikeen tiedä voiko sitä sanoa hetkessä elämiseksi, jos syy siihen on se, että tuntuu, että hetket käyvät vähiin, haha. Kuulostaapa muuten kamalalta, kun sanoo sen noin.
 Mun hetkessä elämistä ja kesästä nauttimista rajottaa pikkasen työt.. Kesäloman ensimmäisen viikon vietin kunnon lomaa, mutta tokalla viikolla alkoi työt, jotka kestää yhteensä noin viisi viikkoa. Oon tosi väsynyt aina töiden jälkeen, joten töistä suoraan ulos meneminen ei oikein toimi. Heti töiden lopumisen jälkeisenä päivänä lähdetään perheen kanssa Ugandaan kahdeksi viikoksi. Meidän matka osuu mun mielestä tosi hyvään saumaan. En keksi parempaa tapaa, jolla voitaisiin viettää viimeisiä hetkiä yhdessä ennen mun lähtöä, kuin matkustellen.
 Ugandan jälkeen mulla on joko vain muutama päivä tai parisen viikkoa aikaa Suomessa ennen Jenkkeihin lähtöä. En vielä tiedä kumpana lähtöpäivänä lähden, 5.8 vai 26.8. Toivottavasti saan kohta tietää, helpottaisi vähän valmistautumista! Niin henkistä, kuin ihan konkreettista.
 Tästä postauksesta ei pitänyt tulla tällaista valittamista.. En halua, että kukaan ajattelee, että päällimmäisenä mulla olisi mielessä kalenteri ja ajatus siitä, että mulla ei ole tarpeeksi aikaa. Ei suinkaan, oikeesti oon todella innoissani ja lasken päiviä lähtöön. En voi uskoa, että mun unelma on näin lähellä toteutumista!? Ja kuten Nalle Puh sanoo, on se tavallaan onni tuntea hyvästien sanominen vaikeaksi. Se kertoo siitä miten onnellinen olen täällä koti Suomessa ja miten ihania ihmisiä mulla on ympärilläni.